Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen tästä kirjasta myös suomeksi! Kuuntelin tämän vasta nyt äänikirjana Otavalta, mutta kirjan maine ja aihe olivat tuttuja jo ennestään.
Kirjaa oli helppo seurata, ja se toimi hyvänä alustana omille ajatuksille. Huomasin pysähtyväni moneen kohtaan pohtimaan sekä sitä, mitä kirjassa sanottiin, että sitä, mitä itse ajattelen samoista teemoista.
Pidin siitä, miten persoonallinen teos oli. Erityisesti minua kiehtoi kirjoittajan tapa katsoa näitä “yönaisia” ikään kuin totemeina ja esimerkkeinä: hahmoina, joiden kautta voi tarkastella sekä historiaa että omia kysymyksiä.
Siinä oli jotain hyvin tuttua: ajatus siitä, että ihmisellä voi olla henkilökohtainen kiinnostus tiettyihin historian henkilöihin, ja että heihin voi liittyä joskus selittämättömän luontevia yhteyksiä. Samaistuin myös siihen näkökulmaan, että jos on itse tehnyt tutkimusta tai matkustanut, voi syntyä tosi vahva tunne siitä, että tietyt henkilöt ja paikat “kuuluvat” yhteen.
Samalla mulle jäi myös kriittisiä ajatuksia. Vaikka kirjan idea oli, että erikoisia naisia löytyy kaikkialta, kirjaan valikoituneet naiset olivat kuitenkin lopulta aika tunnettuja: aika monet olivat minulle jo ennestään tuttuja. Historian kiinnostavimmat “yönaiset” voivat olla myös niitä, joista on vaikeampi löytää tietoa.
Lisäksi huomasin, että kirjassa eri naiset saivat selvästi eri verran tilaa ja huomiota. Fokus oli selkeästi joissakin henkilöissä, ja kokonaisuus tuntui paikoin hieman epätasaiselta.
Tämä ei kuitenkaan ole “tasapainoinen historiakirja”, vaan selvästi henkilökohtainen teos, jossa kirjoittajan oma minä ja oma katse värittävät kaikkea, mukaan lukien myös ne epäilyttävät tai ristiriitaisiksi jäävät hetket. Kolonialismin varjoa tai yhdyskuntaluokittelua ei mun mielestä käsitelty tarpeeksi.
Pidin Kallioon sijouttivista pohdinnoista, sillä oli kinnostavaa kurkoittaa kirjoittajan verhon taakse. Olit ikään kuin “matkalla” kirjoittajan kanssa, ja oli kiva tietää, miten kirjan kirjoittaminen sujui (ja ei sujunut).
Leave a Comment